Kuorman varmistukseen käytettävistä välineistä ja kuormatiloista löytyy useita eri merkintöjä, joista kuljettajan täytyy osata poimia oikeat tiedot ja tarvittaessa tehdä laskelmat lujuuksien selvittämiseksi.
Tässä artikkelissa käydään läpi eri termejä, joihin voi törmätä sidontavälineiden tai kuormatilojen merkinnöissä.

Kuorman varmistamiseen on annettu vaatimukset standardeissa
Lakien soveltaminen arjessa voi olla ongelmallista. Kuorman kiinnitysjärjestelyjen suunnittelun ja tarkistamisen helpottamiseksi seuraavien kansainvälisten standardien uusimmassa versiossa annetaan erityisiä normeja, jotka koskevat esimerkiksi korirakenteen lujuutta ja kestävyyttä, kiinnitysjärjestelyitä sekä kiinnityksessä käytettäviä materiaaleja:
Standardi | Aihe |
---|---|
EN 12195-1 | Sidontavoimien laskenta |
EN 12640 | Sidontapisteet |
EN 12642 | Ajoneuvon korirakenne |
EN 12195-2 | Tekokuituiset kiinnitysvälineet |
EN 12195-3 | Kiinnityskettingit |
EN 12195-4 | Kiinnitysvaijerit |
ISO 1161, ISO 1496 | ISO-rahtikontit |
EN 283 | Vaihtokorit |
EN 12641 | Suojapeitteet |
EUMOS 40511 | Pylväät |
EUMOS 40509 | Kuljetuspakkaukset |
Nimellislujuus terminä poistuu käytöstä, tilalle tulee LC-arvo
Edelleen voimassa olevan Liikenneministeriön päätöksen mukaan nimellislujuutta voidaan edelleen käyttää kuorman varmistamisen laskennassa. Termi on kuitenkin uuden lain myötä korvautumassa LC-arvolla, jota käytetään kuorman varmistuksen Eurooppalaisessa standardissa.
LC-arvo saadaan jakamalla metalliosien murtolujuus luvulla 2,0 ja tekstiiliosien murtolujuus luvulla 3,0. Arvo on siis suuremmista nimittäjistä johtuen aina pienempi samalla sidontavälineellä kuin Suomessa käytössä oleva nimellislujuus.
Standardin mukaan LC-arvo saadaan testaamalla sidontavälineen lujuutta siten, että sidontavyötä vedetään eri suuntiin suorassa linjassa. LC-arvo kuvaa voimaa, minkä sidontaväline kestää. Sen vuoksi se ilmoitetaan yksikössä Newton tai sen kertoimilla.
Jos sidontavälineissä ei ole SFS-EN-12195:2010 mukaisia lujuusmerkintöjä, katsotaan ehjien sidontavälineiden LC-arvon määräytyvän seuraavan taulukon mukaisesti:
Leveys | LC-arvo |
---|---|
25 mm | 300 daN |
35 mm | 500 daN |
50 mm | 800 daN |
Edellytettäessä edellä mainittuja suurempia LC-arvoja kuormansidontavälineiden tulee olla CE-merkittyjä ja standardin SFS-EN-12195:2010 mukaisia.
Useat valmistajat ilmoittavat sidontakyvylle LC kaksi arvoa. Näistä vain pienempi arvo on määritelty standardissa, ja sitä on käytettävä lujuuslaskelmassa.
Sidontavälineen merkinnöistä voi joissain tapauksissa löytyä siis myös toinen LC₂-arvo; lashing breaking. Tämä on suuruudeltaan kaksi kertaa murtolujuus. Tämä arvo on testattu siten, että sidontavyön muodostaa lenkin, eli sidontavyön päät kiinnittyvät toisiinsa. Tätä arvoa ei käytetä lujuuslaskelmassa.
SHF-arvo
SHF on lyhenne sanoista standard hand force, normaali käsikireys. Tällä sidontavälineen kireydellä saadaan aikaan standardin mukainen kiristysvoima (STF). Standardi EN 12195-2 vaatii että SHF-arvo merkitään sidontavälineeseen.
Kyseinen arvo testataan tuottamalla 50 dekanewtonin eli noin 51 kilogramman voima kiristimeen, jolloin kiristyksen tuottama voima on sidontavälineen ilmoitettu STF-arvo. Tämä testi suoritetaan kun sidontavyö on kiristetty lineaarisesti kahden pisteen välille.
Tämä merkintä löytyy myös sidontavälineestä; SHF 50 daN / STF 400 daN.
Kitkasidonnan lujuuden määrittää sidontavälineen STF-arvo

STF on lyhenne sanoista standard tension force, eli standardin mukainen kiristysvoima.
Käsikiristyksellä aikaan saatu voima (esimerkiksi SHF 50 daN) kohdistettuna kiristimeen pitää tuottaa vähintään 10 % LC-arvosta, muttei enempää kuin 50 %.
SHF 50 daN / STF 300 daN merkintä kuormaliinassa merkitsee, että 50 daN (≈ 51 kg) voima kiristimeen tuottaa 300 daN (≈ 306 kg) jännitysvoiman sidontavälineeseen. Tämä on 18 % kuormaliinalle määritellystä LC-arvosta, eli sopii tuohon 10 – 50 % väliin.
Usein käytetyssä ylisidonnassa, sidontavälineen nimellislujuudella tai LC-arvolla ei ole merkitystä. Ylisidonnassa merkityksellinen arvo on STF-arvo, joka ilmoittaa minkä suuruinen voima käsikiristimellä saadaan kohdistettua sidottavaan kolliin tai kuormaan.
Koska ylisidonta on kitkaa lisäävä sidonta, niin STF-arvo sidontavälineessä kertoo suoraan kuinka paljon kolliin tai kuormaan kohdistuu sidonnan kautta voimaa, eli ”lisäpainoa”.
Webbing elongation
Webbing elongation on sidoksen tai punoksen venymän arvo (%), eli paljonko esimerkiksi kuormaliina venyy alkuperäiseen pituuteensa nähden.
Kuormaliinan pituus merkintään lyhenteellä L (lenght).
Standardimerkinnät

EN eli european standard ja sitä seuraava numerosarja 12195 kertoo, että kyse on kiinnitysvälineestä. Viimeinen numero sarjassa kertoo, minkä tyyppisestä kiinnitysvälineestä on kyse. Esimerkiksi;
- Tekokuituiset kiinnitysvälineet EN 12195-2
- Kiinnityskettingit EN 12195-3
- Kiinnitysvaijerit EN 12195-4
MBS-arvo ja MBS₂ -arvo
MBS eli minimum breaking strength merkintä voi myös löytyä sidontavälineestä. MBS ilmoittaa vähimmäisvoiman, millä sidontaväline murtuu, kun siihen kohdistetaan tasaisesti kasvavaa voimaa. Joissain sidontavälineissä on myös merkitty MBS₂ -arvo, joka on testattu kuten LC₂ -arvo.
Nimellis- ja murtolujuus
Uudistuvan lain myötä käytöstä poistuu sidontavälineiden nimellis- ja murtolujuudet. Tällä hetkellä molemmat merkinnät löytyvät sidontavälineistä ja niitä voi Liikenneministeriön päätöksen mukaisesti edelleen käyttää kuorma varmistuksen laskennassa.
Korvaava arvot ovat LC-arvo ja STF-arvo, joita siis voi käyttää jo nyt.
Muita mahdollisia merkintöjä
Sidontavälineestä riippuen siitä voi löytyä merkintöjä esimerkiksi lyhenteellä BS, eli british Standard, joka on brittiläinen standardi merkintä. Tällä ilmoitetaan, että tuote on testattu turvalliseksi. Se merkitään, joko kilogrammoina (kg) tai paunoina (lb/lbs).
Pauna eli naula on mm. brittiläisessä yksikköjärjestelmässä käytetty massan ja painon (normaalivoiman) mittayksikkö. 1 lb ≈ 0,45 kg.