Valmistajan kuormakorille antamat lujuusarvot määrittävät kuorman varmistuksessa esimerkiksi kuorman tuentaa seiniin, kuormansidontapisteiden kestävyyttä sidonnoissa, sekä kantavuutta vaihtokoreissa.
Kuormakorien lujuuksien osalta eletään siirtymäaikaa. Uusien kuormakorien vaatimukset tulevat eurooppalaisesta standardista ja vanhempien kuormakorien osalta lujuuksia määrittää vielä Liikenneministeriön päätös kuormakoreista. Molempia voidaan soveltaa käytäntöön, tietyin siirtymämääräyksin.
Liikenneministeriön päätös ajoneuvojen kuormakoreista, kuormaamisesta ja kuorman kiinnittämisestä
Kuorman varmistusvoimia laskettaessa saa käyttää ajoneuvojen kuormakoreista, kuormaamisesta ja kuorman kiinnittämisestä annetun liikenneministeriön päätöksen (940/1982) 6 §:n mukaista etupäädyn ja 8 §:n mukaista kiinnityspisteiden lujuutta, jos ajoneuvo on otettu käyttöön ennen 1.1.2022. (TRAFICOM/149639/03.04.03.00/2019)
Traficomin päätös kuormakoreista ja kuorman varmistamisesta
Kappaletavaran kuljettamiseen valmistetun kuormakorin uusia, standardiin SFS-EN 12642:2016 perustuvia, lujuus vaatimuksia sovelletaan kiinteän kuormakorin hyväksyntään ja uuteen markkinoille saatettavaan vaihtokuormakoriin 1.1.2022 alkaen.
Kiinteän kuormakorin ja vaihtokorin etuseinän ja sivuseinien lujuuden tulee vastata L-tai XL-koodin lujuusvaatimuksia, jos kuormakori on valmistettu kappaletavarankuljetukseen, jossa kuorman varmistaminen perustuu seiniin tuentaan.
Standardi EN-12642 XL on kuormakorin rakenteeseen liittyvä standardi. Tällä standardilla testatut ja merkityt rakenteet on testattu selviytymään EN12642 XL-standardin mukaisista kuormista. XL-rakenteet ovat tavallisia kuormakori rakenteita turvallisempia.
Kuormakoreihin liittyviä standardeja
Kuormakorin rakenteisiin ja kiinnitysjärjestelmiin liittyvät standardit:
Tätä standardia ei sovelleta erikoisvaihtokoreihin (esim. säiliötyyppisiin vaihtokoreihin).
This document specifies the minimum requirements and test methods for lashing points for cargo securing on commercial vehicles and intermodal loading units for cargo transport.
Kuormakorin kiinnitykseen vaaditut lujuudet
Kiinteän kuormakorin ja vaihtokorilaitteiden kiinnityksen täytyy kestää suurimpaan sallittuun massaan kuormattuna 14 m/s2 hidastuvuus eteenpäin ja 7 m/s2 hidastuvuus taakse ja sivuille päin.
Vaihtokuormakori itsessään luetaan ajoneuvon kuormaksi ja sen kiinnityslujuutta vaihtokorilaiteeseen määrittää kuorman varmistamiseen annetut lujuudet.
Vaihtokorin kiinnittämiseen tarkoitettujen lukituslaitteiden tulee pitää vaihtokori paikallaan ajoneuvossa, kun lukituslaitteille määriteltyyn suurimpaan tekniseen massaan kuormatun vaihtokorin painopisteeseen kohdistuu eteenpäin 8 m/s2 hidastuvuutta vastaava voima sekä taaksepäin ja sivuille 5 m/s2 hidastuvuutta vastaava voima.
Eli jos esimerkiksi vaihtokuormakorin omamassa on 3460 kg ja suurin sallittu kuorma 14 540 kg, tulee kuormakorin kiinnityksen kestää eteenpäin suuntautuvia voimia 144 kN (14 683 kg). Katso alta esimerkki laskelmat.
LASKENTA 14 540 kg + 3460 kg = 18 000 kg 18 000 kg * 8 m/s2 = 144 000 N 144 000 N / 1000 = 144 kN 244 000 N / 9,807 = n. 14 683 kg (1000 N = 1 kN) (1 kg = 9,807 N)
Merikonttien lukituslaitteiden valmistajan ilmoittama suurin sallittu kuormitus on merkitty lukkojen yhteyteen. Kuormitus tulee ilmoittaa suurimpana sallittuna kontin massana.
Ajoneuvon kantavuudesta riippumatta yhden kontin kiinnittämiseen tarkoitetuilta lukoilta ei edellytetä yli 34 tonnin kuormituksen kestoa.
Kappaletavaran kuljettamiseen valmistetun kuormakorin lujuus
Liikenneministeriön päätöksen mukaiset lujuudet
Liikenneministeriön päätökseen perustuvan kuormakorin etupäädyn tai ohjaamon suojan lujuus, koskee siis ennen 1.1.2022 käyttöön otettuja kuormakoreja, joissa ei ole valmistajan lujuusmerkintöjä.
Näitä arvoja voi käyttää kuorman varmistuksen laskennassa, tuennan osalta siirtymämääräysten puitteissa.
1) umpinaisella kuormakorilla varustetussa ajoneuvossa, jonka kuormatila liittyy välittömästi ohjaamon rakenteeseen, 15 prosenttia ajoneuvolle tai kuormakorille sallitusta kantavuudesta, kuitenkin vähintään 5 kN ja enintään 30 kN;
2) muussa ajoneuvossa vähintään kolmannes ajoneuvolle sallitusta kantavuudesta, kuitenkin enintään 60 kN; ja
3) vaihtokuormakorissa vähintään kolmannes valmistajan korille sallimasta kuormituksesta, kuitenkin enintään 60 kN.
ISO- tai vastaavan kansallisen standardin mukaisen kontin etupäädyn ei tarvitse täyttää 1 momentin vaatimuksia.
Päätöksen pykälän kohdassa yksi puhutaan ajoneuvosta, jonka kuormatila liittyy välittömästi ohjaamon rakenteeseen (esim. pakettiauto). Kohdassa kaksi tarkoitetaan kiinteän kuormakorin, ja kohdassa kolme vaihtokuormakorin lujuuksia.
Kiinteän kuormakorin ja vaihtokuormakorin osalta etupäädyn lujuudeksi kuormaa varmistettaessa voi siis laskea 1/3 osaa ajoneuvolle sallitusta kantavuudesta, enintään 60 kN, siitä huolimatta ettei kuormatilaan ole merkitty lujuuksia.
Enimmäislujuus on annettu kuormitukselle, joka jakautuu tasaisesti etupäädyn tai -suojan alalle.
Päätöksessä määritellään lujuudet, joita etupäädyn ja ohjaamon suojan tulee murtumatta ja repeämättä kestää. Huomattavaa on että voimat lasketaan päädyn tai suojan alalle tasaisesti jakautunutta kuormitusta kohden ja että esitetyt lujuudet ovat minimi- ja maksilujuuksia. Päätös ei koske sivuseinien tai takalaidan lujuuksia.
XL- ja L-koodit lujuuksien määrittelyssä
Standardissa EN 12642 määritellään kuormakorien seinien lujuudet seuraavasti;
- EN 12642 XL: seinän lujuus % hyötykuormasta
- EN 12642 L: seinän lujuus % hyötykuormasta
- Ei lujuusmerkintää
Traficomin uuden päätöksen mukaan muiden kuin standardin mukaisesti testattujen kuormakorien osalta valmistaja saa määritellä seinien lujuudet soveltaen standardin mukaisia testimenettelyjä tai laskennallisia testejä.
Tärkein muutos on että uudistetun lain myötä kuormakoreissa tulee olla merkittynä tiedot korin seinien lujuuksista ja ne tulee kiinnittää ajoneuvon kuormatilaan ja vaihtokoriin käyttäjän helposti nähtäville. Lisäksi umpinaiseen kuormakoriin tulee merkitä se, jos kuormakorin seinille ei ole määritelty kuorman tuentaa koskevaa lujuutta.
Yllä olevassa kuvassa valmistaja on määritellyt etuseinän lujuudeksi 3920 daN, eli hieman vajaat 4000 kg. Huomaa että tämä arvo on koko seinäpinta-alalle jakautuvalle kuormalle. Takaseinän (ovien) lujuudeksi on annettu 2352 daN (n. 2500 kg) ja sivuseinille 3136 daN.
Standardin mukaisten sivuseinien lujuus
Ajoneuvot luokitellaan seuraavasti sivuseinien lujuuden mukaan seuraavasti:
- EN 12642 XL: lujuus 40 % hyötykuormasta (0,4 P)
- EN 12642 L: lujuus 30 % hyötykuormasta (0,3 P)
- Ei lujuutta; 0 % hyötykuormasta
XL-standardi
Kun kuorma jakautuu tasaisesti sivuseinien pituudelle ja vähintään 75 % niiden korkeudesta, on XL-standardin mukainen lujuus 40 % hyötykuormasta. Tämän perusteena on sivuttaissuuntainen kiihtyvyys 0,5 g. Kun kitkan antama pidätys otetaan huomioon, vähintään 0,1, kestää sivuseinien lujuus täyden hyötykuorman tuottaman voiman sivuille.
Tässä tulee huomata, että mikäli sivuseiniä käytetään kuorman tukemiseen, käytettävien listojen tyypin ja lukumäärän on oltava koetodistuksen mukaisia. Listat asetetaan paikoilleen siten, että kuorman paino jakautuu sivuseinien kantaville osille eli sivutolppien, kattopalkin ja lattian varaan.
L-standardi
Umpiseinäisen perävaunun sivuseinät, jotka on rakennettu standardin EN 12642 L mukaisesti, on kokeella todettu kestävän voiman, joka vastaa 30 %:a hyötykuormasta jaettuna tasaisesti sivuseinien koko pituudelle ja korkeudelle. Suunnittelun perusteena oleva sivuttaissuuntainen kiihtyvyys on 0,5 g. Jos siis kitkakerroin on vähintään 0,2, sivuseinien lujuus riittää kestämään täyden hyötykuorman tuottamat sivuttaissuuntaiset voimat.
Standardin EN 12642 L mukaisen verhokapelliperävaunun sivuseinät on tarkoitettu vain säänsuojaksi.
Ei lujuutta
Kun kuormaa kuljetetaan rahdinkuljetusyksiköissä, joissa ei ole vakaita seiniä, on koko kuorman paino varmistettava siten, ettei se pääse liikkumaan sivuttaissuunnassa.
Standardin mukaisen etupäädyn lujuus
Etupäädyn lujuus voi olla jokin seuraavista:
- EN 12642 XL: lujuus 50 % hyötykuormasta (0,5 P)
- EN 12642 L: lujuus 40 % hyötykuormasta (0,4 P), enintään 5 000 daN
- Merkitsemätön rahdinkuljetusyksikkö tai kuorma, jota ei ole tuettu välittömästi etupäätyä vasten: 0 % hyötykuormasta.
XL-standardi
Lujuus on 50 % hyötykuormasta. Standardia noudattaen rakennettu etuseinä kestää voiman, joka vastaa 50 % hyötykuormasta. Suunnittelun perusteena on kiihtyvyys 0,8 g. Jos siis kitkakerroin on vähintään 0,3 etuseinän lujuus riittää kestämään täyden hyötykuorman tuottamat voimat eteenpäin.
Kiihtyvyys 0,8 g vastaa nykyään Suomessa käytössä olevaa vaatimusta.
L-standardi
Standardia EN 12642 L noudattaen rakennetut etupäädyt kestävät voiman, joka vastaa 40 %:a ajoneuvon hyötykuormasta (0,4 P). Jos ajoneuvon hyötykuorma on yli 12,5 tonnia, lujuusvaatimus on rajattu enintään arvoon 5 000 daN.
Alla olevassa taulukossa on eri kitkakertoimien suhteen kuorman paino (tonneina), joka voidaan tukea etupäätyä vasten, kun lujuus on rajattu enintään arvoon 5 000 daN. Jos kuorman massa ylittää taulukossa annetun arvon, on lisäksi käytettävä muita kiinnitysjärjestelyitä.
| Kitkakerroin | Suurin kuorman paino (tonneina), joka voidaan tukea etupäätyä vasten menosuunnassa |
|---|---|
| 0,15 | 7,8 |
| 0,20 | 8,4 |
| 0,25 | 9,2 |
| 0,30 | 10,1 |
| 0,35 | 11,3 |
| 0,40 | 12,7 |
| 0,45 | 14,5 |
| 0,50 | 16,9 |
| 0,55 | 20,3 |
| 0,60 | 25,4 |
Ei lujuutta
Kun kuormaa kuljetetaan rahdinkuljetusyksiköissä, joissa ei ole vakaata etupäätyä, tai kun kuormaa ei ole tuettu välittömästi etupäätyä vasten, on koko kuorman paino varmistettava siten, ettei se pääse liikkumaan menosuuntaan.
Standardin mukaisen takalaidan lujuus
Takalaidan lujuus voi olla jokin seuraavista:
- EN 12642 XL: lujuus 30 % hyötykuormasta (0,3 P)
- EN 12642 L: lujuus 25 % hyötykuormasta (0,25 P), enintään 3 100 daN
- Merkitsemätön rahdinkuljetusyksikkö tai kuorma, jota ei ole tuettu välittömästi takalaitaa vasten: 0 % hyötykuormasta.
XL-standardi
Lujuus on 30 % hyötykuormasta. Standardia noudattaen rakennettu takalaita kestää voiman, joka vastaa 30 % hyötykuormasta. Suunnittelun perusteena oleva taaksepäin suuntautuva kiihtyvyys on 0,5 g. Jos siis kitkakerroin on vähintään 0,2 takalaidan lujuus riittää kestämään täyden hyötykuorman tuottamat taaksepäin suuntautuvat voimat.
L-standardi
Standardia EN 12642 L noudattaen rakennettu takalaita kestää voiman, joka vastaa 25 %:a ajoneuvon hyötykuormasta (0,25 P). Jos ajoneuvon hyötykuorma on yli 12,5 tonnia, lujuusvaatimus on rajattu enintään arvoon 3 100 daN.
Ei lujuutta
Kun kuormaa kuljetetaan rahdinkuljetusyksiköissä, joissa ei ole vakaata takalaitaa, tai kun kuormaa ei ole tuettu välittömästi takalaitaa vasten, on koko kuorman paino varmistettava siten, ettei se pääse liikkumaan taaksepäin.
Jos kitkakerrointa ei voida ottaa edellä olevissa esimerkeissä huomioon tai kuormaa ei saada täysin tuettua laskutoimitusten mukaan seinämiä vasten tiiviisti, ei tuenta yksistään riitä varmistamaan kuormaa vaikka kyseessä olisi standardin mukainen kuormakori.
Varmistaminen ovia vasten
Jos ovet on suunniteltu siten, että niillä on määritelty tuentalujuus, myös ovet voidaan katsoa tukevaksi lastitilan rajapinnaksi. Edellytyksenä on, että kuorma on tuettu siten, ettei oviin aiheudu iskukuormitusta eikä kuorma pääse putoamaan, kun ovet avataan.
Kuormansidontapisteiden lujuus on osa varmistuksen lujuutta
Kuormansidontapiste on ajoneuvossa oleva erityinen varmistuskohta, johon sidontavyö, kettinki tai teräsvaijeri voidaan kiinnittää suoraan. Sidontapiste voi olla esimerkiksi soikea lenkki, koukku, rengas tai uloke.
Yleisempi nimitys on kiinnityspiste. Kiinnityspisteisiin kuuluvat sidontapisteet, ajoneuvon korirakenteet sekä kiskot tai listat, joihin voidaan kiinnittää esimerkiksi pylväitä tai tuentalevyjä.
Kuljetusvälineissä olevat sidontapisteet sijoitetaan pareittain toisiaan vastapäätä pitkien sivujen suuntaisesti.
Kuorman varmistamisessa sidonnan kokonaislujuutta määrittää pienin lujuusarvo. Esimerkiksi LC-arvoltaan 1700 daN kuormaliinan kiinnittäminen lujuusarvoltaan 500 daN sidontapisteeseen seinässä antaa koko sidonnan lujuusarvoksi 500 daN.
Kuormansidontapisteiden lujuuksia määrittää tällä hetkellä, sekä Liikenneministeriön päätös ajoneuvojen kuormakoreista, kuormaamisesta ja kuorman kiinnittämisestä ja Liikenne- ja viestintäviraston määräys, jossa puhutaan standardin SFS-EN 12640:2019 vaatimuksista.
Tieliikennelaissa ei mainita kuormansidontapisteiden lujuuksista.
Liikenne- ja viestintäviraston määräys
Kappaletavaran kuljetukseen valmistettu kuormakori tulee varustaa kuormanvarmistuspisteillä, joihin voidaan varmistaa kuormatilan kantavuuden suuruinen kuorma. Niiden tulee täyttää standardin SFS-EN 12640:2019 vaatimukset.
Standardi SFS-EN 12640:2019 määrittää sidontapisteiden lujuudet seuraavasti;
| Ajoneuvon kokonaismassa (tonnia) | Sidontapisteen lujuus (daN) |
|---|---|
| 3,5–7,5 | 800 |
| yli 7,5–12,0 | 1 000 |
| yli 12,0 | 2 000* |
*(yleensä suositellaan arvoa 4 000 daN)
Liikenneministeriön päätös ajoneuvojen kuormakoreista, kuormaamisesta ja kuorman kiinnittämisestä
Edelleen voimassa olevan Liikenneministeriön päätöksen mukaan kuormakorissa olevien kiinnityspisteiden nimellislujuuksien tulee olla vähintään seuraavat:
| Ajoneuvon tai kuormakorin kantavuus | Lattiarakenteessa oleva kiinnityspiste | Umpinaisen kuormakorin seinärakenteessa oleva kiinnityspiste |
|---|---|---|
| alle 3,5 t | 5 kN | 2,5 kN |
| 3,5–6,0 t | 10 kN | 5,0 kN |
| yli 6,0 t | 20 kN | 5,0 kN |
